Äitini sai alzheimer-diagnoosin pari vuotta sitten. Tänä syksynä isälläni diagnosoitiin sama sairaus.

Kauniisti kuihtuminen on ehkä haavekuva. Mielikuvissa vanha suloinen linnunluinen tyylikäs rouva nauttii iltapäiväkahvia ja konjakkia kantakaupungin kahvilassa jazzin soidessa vaimeasti taustalla.
Todellisuudessa vanheneminen muistisairauden kanssa on välillä rujoa, pissanhajuista, pannuun palaneen kahvin käryä ja palohälyttimen ulinaa. Sitä että unohtaa mitä pitikään pukea takin alle.
Ei muista alusvaatteita, ei sukkia eikä käydä vessassa.
Ja siinä vieressä ajattelee tämäkö on se viimeinen mahdollisuus kysyä, jutella, ottaa selvää.
Ihmiseltä joka vielä on siinä.

Ei, se mahdollisuus meni jo.
Ja se ihminen.

Pysäytetään yhdessä muistisairaudet.
Auta tutkijoita löytämään parannuskeinoja muistisairauksiin.

Tue keräystäni muistisairauksien tutkimuksen puolesta.